Huh eipä ole tullut blogattua mitään aikoihin, eipä tosin ole tapahtunutkaan juuri mitään. On kaikki niinkuin ennenkin, opinnot hyrräävät - ei niin hyvin kuin haluisin, mutta hyrräävät kuitenkin - ja kaikki toimii. Mutta ei, tämä blogi ei ole vielä kuollut, kyllä tämän muistan - kunhan vain jotain tapahtuisi, mistä jaksaisi kirjoittaa. Mutta nytpä, rakas blogini saat postauksen, pitkän moisen; sillä Juhani haastoi minut tähän vuosi-inventaarioon. Olkaatte hyvät:

1. Mitä sellaista teit vuonna 2006, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Tänä vuonna tuli koettua monia uusia asioita. Osallistuin yo-kirjoituksiin, aloin suorittaa cum-laude opintoja yliopistolla, sain ajokortin, perustin blogin, aloin omatoimisesti lenkkeillä ja paljon muuta.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
Viime uusivuosi oli siitä kiinnostava, että tein pitkästä aikaa uudenvuodenlupauksen. En minä sitä koko vuotena muistanut, mutta nyt melkein vuosi jälkeenpäin voin sanoa lupauksen pitäneen. Itseasiassa kyseessä oli enemmänkin tavoite, jonka olen lähes saavuttanut. Vaikken lupauksista hirveästi perusta, taidanpa tänäkin uutenavuotena ottaa tämän savan tavoitteen ja katsoa josko sen saavuttaisin.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ei synnyttänyt ei, mutta täti adobtoi kyllä Thaimaasta minulle uuden serkun. Tapasinpa tuonkin serkun tässä ensimmäistä kertaa tänä jouluna. Oikein suloinen kaksivuotias. Todella syvälliset silmät.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei.

5. Missä maissa kävit?
Käytiin Sveitsissä koulun fysiikanryhmän kanssa opintomatkalla tutustumassa CERNin hiukaskiihdyttimiin. Muuten olen tainnut pysyä aikalailla kotimaassa, ehkä jollain risteillyllä saatoin käydä myös.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2007, jota puuttui vuodesta 2006?
Eipä nyt hirveästi tule mitään mieleen. Kesällä saisi sataa enemmän. Kesä 2006 oli liian kuiva ja lumi voisi tulla aikaisemmin.

7. Mitkä vuoden 2006 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
En varmaan yhtäkään.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Kuten jo ensimmäisessä kohdassa huomasin vuosi -06 on ollut varsin tapahtumarikas. Kukin noista tapahtumista on varmasti suuri saavutus sinäänsä. Suurimmaksi voisin nostaa tuon oma-aloitteisen liikunnan aloittamisen. Minua kun ei ole hirveästi mitään urheilemaan saanut (sulkapallo ja hiihtäminen poikkeuksena, niistä olen aina pitänyt), mutta nyt olen huomannut kuinka mukavaa lenkkeily on. Kunto ei ole kohentunut
varmaan yhtään, mutta olenpa huomannut uudestaan kuinka kaunista luonto on tässä ihan lähi ympärisössäkin,  eli kuinka kivaa onkaan hölkätä tuolla ulkona maisemia katsellen.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Vähän harmittaa että Mekaniikan perusteet kurssin ensimmäinen välikoe meni penkin alle, koska panostin yo-kirjoituksiin, mutta olipahan sentään oli prioriteetit kunnossa. Mielummin huono tulos kokeesta, 
jonka voi uusia kuin huono tulos kokeesta jota ei voi.  Mutta en katsoisi noita mitenkään varsinaisiksi epäonnistumisiksi. Eipä minulle mitään järin suuria mokia ole sattunut.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Jonkun lyhyen flunssan taisin potea. Sain uudet rillit. Niveliä särkee ajoittain. Mahakivut palasivat parin kuukauden tauon jälkeen, mutta hellittivät nopeasti jälleen; onneksi.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Olen ollut aika säästölinjalla koko vuoden. Mahdotonta valita yhtä asiaa niistä monista pienistä seikoista, joihin rahaa tuhlasin. Ajokortista maksoin aikamoisen summan. 

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
No näitähän on.

13. Kenen käytös masensi?
Ei nyt niin monen, mutta oli näitäkin.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Kuten jo aikaisemmin sanoin: ajokorttiin.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Noin monen oikein sanan verran en tainnut olla mistään. Jokseenkin innoissani olin yliopisto opinnoista: pääsi viimeinkin opiskelemaan fysiikkaa, jossa ei jätetä matemaattista johtamista huomiotta.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2006?
Näitä on muutama. Mutta mainittakoot nyt vain yks, joka muistuttaa varmaan puolta Suomea tästä vuodesta: Hard Rock Hallelujah.

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi?
Jaa-a vaikea sanoa. Ehkä hitusen onnellisempi.

b) laihempi vai lihavampi?
Lihavampi. Paino noussut kymmenisen kiloa, vatsan ympärys kasvanut.

c) rikkaampi vai köyhempi?
köyhempi. Ajokortti nieli rahoja

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Vaikka mitä. Mutta menneitä on turha miettiä tässä mielessä. Olisinhan minä voinut lenkkeillä enemmän ja kuntoani kasvattaa, mutta toisaalta käytin sen ajan varmasti johonkin varmasti aivan yhtä hyödylliseen. Oikeastaan on ihan sama mitä tekee, harvemmin se on hyödytöntä. Tähtiä olisi kyllä voinut katsella useampaan otteeseen tänä vuonna, mutta vielä on talvea jäljellä.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Eipä juuri tule mieleen mitään

20. Kuinka vietit joulua?
Aika perinteisesti. Ensin aattona puolen suvun kanssa Mäntsälässä. Olinpa tänä vuonna pukkina. Sitten itse jouluna toisen suvun puolikkaan kanssa pornaisissa. Näkipä kaikki sukulaiset pitkästä
aikaa.

22. Rakastuitko vuonna 2006?
enpä en

23. Kuinka monta yhden yön juttua?
0

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
'Ainut' jota seurasin oli Smallville

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En vihaa tällähetkellä ketään. Enkä vihannut viime vuonnakaan.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Tämä onkin hankalampi kysymys. Monta hyvää kirjaa tullut luettua. Parhaaksi voisi nostaa Hyperion kantoksen ja siitä jos paras osa pitäisi valita niin Hyperionin tuho, eli 2. osa.

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Kuten joka vuosi, olen löytänyt monia uusia artisteja. En osaa päättää suurinta.

28. Mitä halusit ja sait?
No pukki toi about kaiken mitä toivoin. Pääsin nethackin läpi. Mutta halusinko oikeasti jotain suurempaa - en. Sainko sen? Varmaan?

29. Mitä halusit muttet saanut?
Jos jotain olen jäänyt saamatta sitä en nyt muista.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Tänä vuonna ei ole hirveästi lehvoja tullut katseltua. Parasta antia oli varmaankin lost in translation.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
18 täytin. Luin koko päivän englannin yo-kokeisiin.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
johan on kysymys. En osaa tähän sanoa mitään.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2006?
farkut ja paita. Sitä samaa mitä aina. Uuden vyön hommasin tosin.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Ai minä ole  järjissäni :P. No mutta järjissä minut varmaan pitivät ne illat, jotka olen tässä tuolissa viettänyt ulos katsellen ja elämää, maailmankaikkeutta ja kaikkea mietiskellen.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Ok nyt on kyseessä siis mielenkiinto. tämä oli kiehtova, joskaan ei nyt niin polittinen. Sitten tietenkin nämä kaikki tietotekniset kömmähdykset. Ja jollen väärin muista tänä vuonna oli melko paljon uskon taistoja ympäri maailmaa, harmillisia moiset.

37. Ketä ikävöit?
Onneksini minun ei tarvitse ikävöidä ketään.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Tutustuin normaalia useampaan ihmiseen tänä vuonna. Heistä paras? En osaa päätää.

Huh siinäpä oli paljon tekstiä. Viimevuoden muistelu on yllättävän raskasta, sitä huomaa ettei muista niin paljoa kuin yrittää. Nyt voisin haastaa jonkun, mutta kaikki ne blogit joita seuraan ovat joko jo haastettu tai ovat luonteeltaan sellaisia, etten meemejä heille haastattaisi. Siispä haastan sinut! Sinut joka tätä blogia lukee.

Huh kirjoitukset ovat nytten sitten syksyn osalta virallisesti ohi. Englanti ja historia siis minun tapauksessani. Nyt onkin sitten vain tulosten odottelua, fysiikan opiskelua ja vapaa-aikaa aina kevään kirjoituksiin asti. Englanti oli siis tänään. Aiheet olivat aika odottamattoman nörttejä, ja koe tuntui odotuksia helpommalta.

Aloitinkin jo lukemaan Dan simmonssin Endymionin nuosua, joka on neljäs ja viimeinen osa kyseisen kirjailian hyperion saagasta. Alkoi vähän tylsemmin tuo kuin aikaisemmat versiot, mutta siitä mihin edellinen kirja päättyi, voin ennustella että tämä kirja tulee olemaan varsinaista ilotulitusta, tai sitten ei.
Kirjahyllyssä odottaa myös kirjastosta lainattu Brian Greenen kätktyt ulottuvuudet, populistinen kuvaus maailmankaikkeudesta vähän kuten Hawkingin opukset mutta syvällisempi. Aloittelevan säieteoreetikon oppikirja siis :)
Sitten olisi muutama leffa ja pari animesarjaakin koneella. Ja kolmea peliä olen läpi suunnitellut pelaavani. Tästä tulee kiireinen koulujakso vaikkei koulua olekkaan kuin pari hassua matematiikan kurssia...

Kävinpä vielä tässä iltatuimaan lenkillä nollavektorin innoittamana, tämän päivän lenkki kun kirjoituksista toipuessa oli jäänyt väliin. Ilma oli mitä mainioin, joskin oli jo sen verran pimeää etten tuon kotikadun suoraa osuutta pitemmälle viitsinyt lähteä, mutta teinpä testin. Katsoin onko kesän juostaan puolet lenkistä tuottanut tulosta ja olihan se jaksoin juosta tuon suoran osuuden melkein kokonaan päästä päähän. 1/4 päästä tuntui jo massussa mutta pinnistin ja paha olo meni ohitse ja muuttuikin taas siksi ihanaksi juoksun iloksi ja hieksi. Nyt olen läähättävä ja iloinen. unikin varmaan maistunee paremmin tänäyönä.
EDIT: jos joku keksii (niinkuin tätä joku lukisikin) miksi aina kun juoksen minulla alkaa vuotaa verta vasemmasta peukalosta ja onko se hyvä vai huono
asia niin saa kertoa

Tänään se täysiikäisyys sitten koitti. Tästä se kaikenmaailman vastuu alkaa. Ei hirveästi innosta tämä ikä, toisaalta eipä tässä ole mitään eroa eiliseen :) eikä tule vielä aikoihin, onneksi.

Pikkuveljeltä tuli lahjaksi karvanopat. Postissa kaksi korttia.

Tälläinen lyhyt ilmoitus maailmalle tästä suuren henkilön vuosipäivästä tällä kertaa, ei sen kummempia. Enpä enempiä edes ehdi kirjoitella kun nuo hemmetin fysiikan tehtävät vie kaiken ajan.

Olin suuri viilin ystävä aikoinani, mutta sitten iski laktoosi-intoleranssi salakavalasti takavasemmalta ja poisti viilin muiden maitotuotteiden ohella ruokavaliosta. Tietenkin nuita laktoosi-tuotteita voi syödä, mikäli jaksaa ottaa sellaisen kivan kaksivärisen tabletin. Mutta jostan sattuman oikusta 
johtuen, en ole viiliä syönyt sitten ylä-aste aikojen.

No laktoosittomia tuotteitahan on kaupoissa ollut jo muutaman vuoden, joskin alkuaikoinaan ne mitään laktoosittomia olleet, mutta nykyään tämäkin herkkämahainen poika niitä nauttii. Viili tosin ei laktoosittomien tuotteiden joukkoon ole kuulunut ikinä. Paitsi nyt! Viimeviikolla sen huomasin ja tänään ensimmäisen laktoosittoman viilini söin. Ensimmäinen viili päälle neljään vuoteen. Aah se oli makunautinto se. Joskin kyseessä oli mansikkaviili, mutta hyvää sekin. Normaalit laksatiivittömät viilit olivat, joko muiden laktoosittoman viilin odottajien loppuunostamat, tai sitten sellaista laktoositonta viiliä ei ole olemassakaan, vaan joku nerokas tiedemies on keksinyt mansikkaviilin makuisen lisäaine-mössön, jota meille tolloille kaupataan. Sinänsä ihan sama, mikä on totuus kunhan se on hyvää ja maistuu aidolle.
Viimeinkin pääsee taas nauttimaan viilistä. aah...

Oli se niin jännää kun aikoinaan ekalle luokalle meni. Koko koulu asiana oli uusia ja ai että jännitti. Ylä-asteelle ja lukioon mennessä ne ensimmäiset päivät eivät niin paljoa jännittäneet. Nyt tänään kun aloitin korkeakouluopinnot (tai no virallisestihan ne alkavat vasta hamaassa tulevaisuudessa, mutta ajoitettakoon ensimmäinen ensimmäinen päivä täksi päiväksi) oli jännitys taas tuola ekaluokkalaisen tuntumassa. Lähinnä johtuen heikosta informaation kulusta ja siitä että yliopisto opiskelu ei ole niitä normaaleimpia asioita lukion ohella.

Aloitin siis tänään Fysiikan opiskelun Helsingin Yliopiston fysikaalisten tieteiden laitoksella. Kiitos yliopiston lukioyhteistyön tämä on mahdollista. Enhän minä tuola tietenkään täysipäiväsesti opiskele, mutta ainakin perusopinnot ja ehkä vähän muutakin, olisi tarkoitus tenttiä pankkiin tukevien opintojen iloksi. Aikeenihan on (ainakin toistaiseksi) lukion 
ja armeijan jälkeen mennä edellämainittuun laitokseen teoreettista fysiikkaa lukemaan.
Nyt tänä vuonna olisi tavoitteena ainakin lukea 15 opintopisteen verran asioita, että aukenisi suora pääsykokeeton opintopaikka fysiikanlaitokselle. Tokihan oma suunitelmani opintojen suhteen tuolla on reilut 20op:tä.

Saa nähdä mitä tästäkin nyt tulee. Kirjoitukset ovat edelleenkin tulossa ja nyt on
nämä uudetkin opinnot hoidettavana. Toisaalta olen jo viimevuodesta asti 
varautunut tähän ja suunnitellut jaksot tähän sopiviksi, joten kummemilta ongelmilta ja hajoamisilta tulen toivottavasti säästymään. 
Onneksi tämän päivän luento selkeytti suurimman osan mieltä askarruttaneista kysymyksistä, ja huominen luento ratkaisee ne loputkin. Sen jälkeen en luennoilla käykkään ennen lokakuuta. Eipä tässä muuta. Toivotan itse itselleni onnea ja menestystä ja.... jotain. (olen varma että minulla oli vielä asiaa mutta samakait se ei se mitään tähdellistä kuitenkaan ollut.

Tämäpä mukavaa aamulla herästessäni huomasin äidin varastaneen housuni pesukoneeseen. Ei siinä mitään kyllähän kaappi on housuja täynnä. Harmi vain, harmi vain että suurin osa housuista oli kesän aikana kutistunut. Miksi tämä ilmiö yllättää joka kesä uudelleen? Tänä vuonna tosin housut olivat kutistuneet vain leveyssuunnassa, normaalin vertikaalisen kutistumissuunnan sijasta. Suomeksihan tämä tarkoittaa, että minun on raahauduttava vaateostoksille, joista en niin perusta.

Päivällä historiaa lukiessani tajusin jälleen, etten olekkaan enää viisivuotias :)
Normaalisti siinä sängylläni istuskelin ja kaikenmaailman tavaroita räpläilin. Minähän siis aina lukiessani tykkään heitellä jotain tai muuten vain leikkiä erinäisillä pikkuesineillä. Tällä kertaa pyörittelin siinä kolikkoa sormieni välissä ja eikös se lipsahtanut sängyn alle. Minäpä viisaana poikana sitä sieltä ryömimällä etsimään lähdin. Tietenkään tajuamatta, että viime sängyn alus siivous kerrasta on aikaa ja että en välttämättä mahdu sinne alle enään niin hyvin kuin viime kerralla, josta muuten on aika paljon aikaa. Noh hyvinhän minä sinne mahduin mutta pois pääseminen veikin sitten useamman tovin, kunnes tajusin nostaa sänkyä päästäkseni pois.

Tälläistä tällä kertaa. On se mukavaa huomata välillä kasvaneensa, vaikka toisaalta koko on niitä asioita, joilla ei ole niin mitään väliä. 
Kirjoituksetkin alkavat lähestyä kovaa tahtia... Päivän tarinan opetus oli, muistakaa siivota nänkynne aluset.

Kävinpä eilen Helsingissä katselemassa taiteiden yötä. Ihmisiä oli paljon. Aivan liikaa minun makuuni. Kaiken lisäksi jo alkuillasta puistot olivat täyttyneet tummapukeisista nuorista kaljakasseineen. Minkä ihmeen takia joka juhla pitää muuttaa "hyväksi" syyksi ryypätä arkipäivänä? Toisaalta eivätpä nuo puiston asukit minua haittaa kunhan sielä puistossaan pysyvät.

Itse ohjelmisto oli miellyttävä, joskin puolet siitä lyhyestä ajasta, jota paikan päällä olimme, piti seurailla äitiä kaikenmaailman museoissa. Postimuseo oli omalla tavallaan ihan viihdyttävä paikka, muut perinteiseen maalaustaiteeseen pohjaavat näyttelyt, joissa piipahdimme olivat minun taiteellisen makuni ulkopuolella. Illemmalla onneksi löytyi minunkin maakuuni sopivaa ohjelmaa. Tuli nähtyä monia upeita kansanmusiikkinäytöksiä. Nuita mukavia pikku artisteja tulikin sitten seurailtua suurin osa ajasta.
Välissä tuli tosin piipahdettua oopperatalolla katsomassa olisiko poistomyynneissä ollut mitään kivaa, mutta eipä ollut, ei edes kolmikolkkahattua. Ja tulipa siinä oopperatalolla ollessa nähtyä esityksiä ensivuoden ooppera tarjonnasta lapsille. Ei voi muuta sanoa, kuin että sääliksi käy niitä lapsia, jotka ensi vuonna oopperaan raahataan. Kaikin puolin hyvin viihtyisä iltama, vaikka urkumaraton ja alivaltiosihteerit jäivät näkemättä. Noh kaikkea ei voi saada kerralla.

Ooperaan raahatuista lapsista tuli vielä mieleen, että tänään paikallislehddessä oli varsin häkellyttävä kirjoitus yleisön palstalla. Jonkun ala-asteelaisen huolestunut äiti oli kirjoittanut valituksen, siitä kuinka kouluretket 
maksavat rahaa. Peruskoululainhan mukaan peruskoulus on ilmainen. Kyseisen ala-asteen rehtori oli samaisella yleisönpalstalla vastannut, että näin on ja että kyseisessä koulussa ei enään tulla järjestämään retkiä joissa vanhemmilta pyydetään rahaa. Käytännössähän tämä tarkoittaa kouluretkien vähentymistä.
Ikävää moinen. Ymmärettävää tietenkin, että kaikilla vanhemmilla ei voi olla rahaa kouluretkien kustantamiseen, ja maksamattomien oppilaiden jättäminen koululle tuossa iässä olisi hyvin syrjivää. Mutta kuitenkin kun muistelee omia ala-aste aikojaan niin kyllä ne retkipäivät olivat aina todella ihania kokemuksia, varsinkin kun ala-asteella se opetus ei niin hirveästi aikaa vie. Sitten yläasteella itselle tuli totaalinen ei-teemapäiviä-kiitos olo. Mutta ikävää tosiaan, että eivät lapset enää saa kokea niin paljon retkiä ala-aste aikoinaan.

Ja nyt kun kerran kirjoittamisen makuun päästiin niin mainittakoon vielä tästä. Ihmiskunta on taas lähempänä androideja, kyborgeja ja cyberpunkkia. On mukavaa nähdä kuinka tiede kehittyy. Toivottavati keksinnöstä kehittyy jotain suurta. Biotietokone olisi ihan mukava asia.
njoo eipä muuta tällä erää.

Näkemisiin. Toivottavasti jaksan tänne jotain joskus kirjoittaakkin...